Hajapoimintoja Pihlajalahden historiasta ja nykypäivästä
Pauli Nykänen
Pihlajalahdessa, Saimaan vesistöön liittyvänä Pihlajaveden lahtena, antaa runsas lappi- ja kota-aiheinen paikannimistö viitteitä vanhasta varhaisesta lappilaisasutuksesta alueellammt. Tätä ovat auttaneet peurojen vesistöjä myötäilevät valellusreitit, joiden varteen lappilaisasutus oli sijoittunut.
Vuosituhannen alkupuolella alueella liikkui Laatokan Karjalan kaukokalastajia, joiden eräs venereitti kulki Pihlajalahdesta Mieloonjärveen ja Säyneen kautta Putkilahteen. Karjalaiskylissä kehittyneen asutuspaineen vuoksi alkoi osa heistä jäädä kalaisten vesien rannoille ja saariin asumaan. Niin sai alueemme nykyinen asutus alkunsa viime vuosituhannen lopulla.
Väestöpohjamme on savolaistuneita karjalaisia, jota on vahvistanut vielä viime sotien jälkeen paikkakunnallemme sijoitetut uudenpolven karjalaiset. Tämän päivän veren perintöömme sekoittuu Olavinlinnan läheisyyden vuoksi myös mm. ruotsalaista ja tanskalaista verta, muista suomalaisista sekoitteista puhumattakaan.
"Hattujen sodan" jälkeen, vuonna 1743, kylämme halkaisi valtakunnan raja, Otavanniemi-Kaislamäki-Kieluu-linjalla, jonka itäinen puoli kuului Venäjään ja läntinen Ruotsiin. Ruotsalaispuoli rajaa oli linnoitettua aluetta, mm. Tuliniemessä ja Laisnmäessä oli tykkipattereita ja Hiismäellä on vielä pystyssä säilynyt sotilastorppa, johon tehtiin uusi pärekatto n. 10 vuotta sitten. Myllyjoki oli rajajoki. Tämä raja hävisi, kun Suomi seuraavan sodan jälkeen v. 1812 liitettiin Venäjään.
Rauhan vuosisadan, 1880-luvun loppupuolella valmistunut Saimaan kanava loi myös kylällemme vesiliikenteeseen osallistumismahdollisuuden. Tätä käyttivät pihlajalatelaiset hyväkseen rakentamalla 1900-luvun taitteessa 6-7 tervehöyryä, joita rakennettiin mm. Kaislamäessä ja Taikinaharjun niemessä. Höyryillä rahdattiin puutavaraa Pietariin ja muihin rannikon kaupunkeihin, joista paluukuormana tuotiin kauppatavaraa omaan maakuntaan.
Kylälle rakennettiin näihin aikoihin kaksikin myllyä, sahoineen, pärehöylineen, Huuhiahoon ja Myllyjoelle. Perustettiin kauppa-osakeyhtiö aittakauppojen lisäksi.
Vuosisadan alussa aloitti Nuorisoseura yli 50-vuotta kestäneen toimikautensa. Myös Työväenyhdistys perustettiin vuosisadan alkupuolella. 1910 luvun alkupuolella Pölläskylässä alkanut kansakoulutoiminta laajeni myös Kommerniemelle, kunnes Pihlajalahteen v. 1922 rakennettiin nykyiselle paikalleen koulu, joka ajan muutosten ja korjausten jälkeen toimi vuoteen 2000, jolloin sen toimnta loppui ala-asteena. Koulu toimi kaksi opettajaisena mutta lapsien vähyyden vuoksi se lopetti ja myytiin kolmelle perheelle asunnoksi. Myös koko kylän kerho- ja harrastustoimntaa ylläpidettiin koululla aivan sen lopettamiseen saakka.
1920-luvulla alkoi maantie- ja yleensä liikenteen siirtyminen maan kamaralle. Tämä kehitys on luonut kylällemme nykyisen hyvän tieverkoston.
Maatalouteen perustuvan asukasrakenteen lisäksi oli kylällemme kehittymässä muutakin yritystoimintaa, josta näilläkin sivuilla tämän päivän todisteet olemassa.
Kylämme on suosittua asunto- ja lomailualuetta, jolle kaunis luonto luo hyvät puitteet. Vakinaisia asukkaita kylällä on n. 120 taoudessa yhteensä 276 henkeä. Kesämökkejä ja loma-asuntoja on alueella lähes 300.
Vuonna 1983 perustettu Kylätoimikunta on luotu kylän ja yhteistoiminnan edelleen kehittämiseksi. Tämän toiminnan tuloksena on syntynyt mm. palloilukenttä ja vanhustentalo "Honkakoti", jossa on 6 asuntoa. Kylälle saatiin myös ryhmäperhepäiväkoti, jossa on ollut 12 lasta ja 3 hoitajaa. Tällä hetkellä lesten määrä on puolet aikaisemmasta ja näyttää siltä, koska lapsia ei kylälle ole tarpeeksi syntynyt, että päiväkotitaoiminta loppuu, joskaan jäljelle jääneiden lasten hoitoa ei tulla lopettamaan.
Kyläyhdistys on antanut lausuntoja ja selvityksiä moniin kylän kehitystä koskeviin asioihin ja luonut kyläkulttuuria jokakesäisillä koko perheen "possujuhlilla".
Kylämme perinteikkäiden, monien kulttuurikerrostumien päälle ollaan hyvää vauhtia rakentumassa uuteen nykykulttuuriin sopeutuvaa kerrostumaa. Sillä työllä on omat rasitteensa, niinkuin aikanaan peurojen metsästyksessä, kaukokalastuksessa, rajan varustelussa ja vartioinnissa, kaski- ja tervahöyrykauden toiminnoissa. Kaikki toimntamuodot ovat vaatineet hyvää yhteistoimintaa.
Kylämme nykyisestä käyttäytymisestä löytyy tähän perimään viittaavaa yhteistyöhakuisuutta, yrittämisen ja palvelemisen tahtoa ja taitoa, toteaa Pauli Nykänen Pihlajalahden historian menneestä ja nykyisestä tilanteesta.
Em. kooste on lainattu Nykäisen aikaisemmin julkaistusta hajapoiminnoista.
Hajapoimintoja esihistoriallisista paikoista
Pihlajalahdessa ja tässä ympäristössä on monia mielenkiintoisia paikkoja, jotka liittyvät kylän historiaan eri tavoin. Toisen maailmansodan aikana kylä oli erittäin vilkas, sillä täältä lastattiin tavaraa proomuihin ja laitureita tehtiin useita.
Kivisillan tarkkaa rakentamisvuotta ei onnistuttu vielä saamaan, mutta 1800-luvun lopulla se kuitenkin on. Siltahan ylittää nk. Myllypuron ja vanha maantie kulki aikanaan tämän ylitse.
Törönpellolla on porilaisten hautapaikka ja täällä on ollut myös tykkipatterit. Harju on paikalta poistettu ja siinä ollut maa-aines siirretty tienpenkkoihin.
Tuliniemessä on ollut myös tykkipatteri ja niemi on saanut tästä myös nimensä.
Paunosen paikka, Latsinmäki, on saanut nimensä hevosien pitopaikasta.
Aikoinaan Ruotsin ja Venäjän raja kulki kallioleikkauksen kohdalla ja Ruotsin puoli oli Pohjoinen kylä. Raja meni Parkumäkeen Haukivedelle saakka, poikki Oravin itäpuolelle.
Höökin kallioilla on käräjäkivet.
Lapinhautaan on haudattu merkkihenkilöitä.
Peurojen vaellusreitti kulki Tolvanniemestä Kallislahteen.
Saukkolantie oli tykkitie vanhan rajan aikaan, eli vv. 1743-1812. Täällä oli myös tulliasema.
Tällä alueella on asunut aikoinaan suuri määrä lappalaisia (nyt niitä on vain muutama).
Paikannimiä on periytynyt näiltä ajoilta, kuten Lappi, Kotamäki, Lapinjoki, ym.
 |
